Niin se darra meinaan. Tänään ollut ihan vetämätön olo ja tullut ajateltua liikaa. IHAN liikaa. Ikävöin erästä ihmistä jonka ajatteleminen riipii niin syvältä, että nyt on sitten kaikki mahdolliset menneisyyden haavat revitty auki. Liittyen tähän ihmiseen. Taustaksi sanon sen, että tämän ihmisen kanssa seurusteltiin muistaakseni kokonaiset kaksi viikkoa. Ja neljä epätoivoista vuotta roikuin kynsin hampain kiinni tässä ihmisessä. Rakastin niin paljon, niin paljon. Tyyppi pelasi vain likaisia pelejä minulla. Neljä vuotta piti talutushihnassa. Lukemattomia kertoja ajoin tyypin pois kun jaksoin olla hetkellisesti vahva, ja seuraavassa hetkessä tyyppi luikersi takaisin elämääni. Tuo ihminen repi psyykkeeni riekaleiksi ja opetti, että yhteenkään ihmiseen ei voi luottaa. Ei edes itseensä. Minä rakastin, ja maksoin siitä aivan liian kovan hinnan. Maksan sitä hintaa edelleen.

En luota ihmisiin. Enkä varsinkaan miehiin. En usko, että mua voi kukaan rakastaa varauksetta. AINA on joku taka-ajatus. Jokainen ihminen pystyy pohjimmiltaan vain pahaan. Siksi mun sydäntä särkee olla tässä parisuhteessa. Mun on niin järjettömän hyvä olla. Tuntuu ihan erilaiselta kun kenenkään muun kanssa. Silti mä en uskalla ajatella kesää pidemmälle. En vaan uskalla. Ennen oli helppoa olla yksin, ei tarvinnu pelätä että koska aika loppuu. Enkä mä nytkään pelkää. Mä murehdin.

Nyt on maaliskuu. Julistan tämän sekavan bloggauksen johdosta kevään alkaneeksi. Mulla nimittäin on kevättä rinnassa, meinaan niissä molemmissa!

Ja jotta ei mene ihan yltiömasisteluksi, niin kerronpa mun päivästä. Nukuin kuin tukki puolille päivin, sitten jumitin ja täyttelin vähän byrokratia-lappuja, kuuntelin musaa ja datasin. Menin kolmeen töihin ja pääsin vähän jälkeen kuus, ei ole ollut lokakuun jälkeen näin hiljaista päivää. Oli ihan turhaa norkoilla työttömänä ja maksaa kahdelle palkkaa. Kotona oonkin sit vaan jatkanu dataamista. Huomenna maksan rästissä olevat laskut ennen töihin lähtöä. Outo tunne kun tilillä on melkein tonni rahaa. Se tuntuu tällä hetkellä ihan vitun hyvältä. Onhan se normaaliin nähden ihan älyttömän vähän, mutta kun on tottunut vähempään niin toi tuntuu jo siltä että siitä jää säästöönkin jotain. Ja saan vihdoinkin ostettua uusiin Muumi-tauluihini kehykset. Ja ehkä ostan sen unelmieni paidan ylihuomenna. Jos se vielä on siellä kaupassa.

Mutta nyt nukkumaan.