Tänään iski ihan täysillä päin näköä että olen parisuhteessa ihmisen kanssa jonka sukupuoli ei kiinnosta mua pätkän vertaa. Olen miettinyt koko päivän onko täysin moraalitonta jättää ihminen sukupuoleen vedoten... Tykkään kovastipaljon tyypistä edelleen, mutta enemmän kaverifiiliksillä. Sanon kyllä että välitän ja tarkoitan sitä, mutta en sillai romanttisessa mielessä. Tuntuu niin oudolta, näin tänään kuitenkin tytön joka sai sukat pyörimään jalassa ja onhan se niinkin että tuo exä herättää edelleen tunteita, vaikka en ehkä välttämättä halua enää hänen kanssaan yhteistä tulevaisuutta rakentaa. Tiedä sitten haluanko ylipäätään kenenkään kanssa. Mutta en ainakaan miehen. Tai tuon miehen. Haluaisin kyllä pitää kaverisuhteen yllä tuohon, mutta en tiedä onko se mahdollista. Elämä on niin monimutkaista. Tai ei elämä, mutta rakkaus. En pelkää yksinolemista, se ei ole ongelma. Kaikki merkit viittaavat siihen että jään vanhaksipiiaksi ennen pitkää, jopa äiti on varma siitä että vanhana olen edelleen yksinäni kissojen kanssa. Ei se ole niin vastenmielinen ajatus, ja jos kaikki toivottomimmatkin tapaukset löytävät jonkun, niin kai mulle myös on joku kiva sydänystävä jossain...

En ehkä halua laittaa itseäni mihinkään kategoriaan, mutta taidan pysyä edelleen määritelmässäni siitä että olen biseksuaali mutta enemmän naisiin päin kallellani. Ihan täysin lesboksi en silti itseäni tunnista.

Enkä edes jaksa kirjoittaa yhtään enempää. Menen paapimaan ja aamulla suuntaan ostamaan uudet työkengät ja sitten illalla menen juhlimaan kesätyöpaikkaa skumpan voimin porukoille.