...näkemyksiään erinäisissä asioissa. Voipi olla että ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella. Ja voipi olla että Kylli-täti kirmaa sinne vihreämmille niityille, ihan vailla minkäänlaisia omantunnon tuskia. Toisaalta voipi olla olematta. Ajatusleikin tasolla ainakin ihan harmiton ja käyttökelpoinen, ehdottomasti jatkojalostettava ajatus! Viime yönä näin kuumepöllyissä mielenkiintoisia unia. Unessa oli paljon alastomia hyvännäköisiä ihmisiä. Menossa kimppasaunaan. Oli ehkä astetta jännempää kun koko jengi oli samaan aikaan suihkussa, alasti, ja rupesi vasta sen jälkeen kiskomaan saunaa varten uikkareita ja biksuja päälle. Allekirjoittanutkin niitä biksuja kovasti etsiskeli, kunnes tajusi että nehän jäi kotiin kylppärin naulaan roikkumaan ja paineli pokkana saunaan alasti. Oli kohtalaisen hurja sauna. Että tämmösiä unia näkee hyvissä lääkkeissä ja kuumepöllyissä. Mittarin mukaan siis ei ole kuumetta, mutta kroppa on sitä mieltä että ehdottomasti sitä lämpöä on. Ehkäpä tuo grammanen paratabs vie kivasti lämpöä pois.

Lääkäri oli sitä mieltä että antibiootin voi lopettaa, vaikka vasen munuainen oli selkeesti arka ja selkäkipu tulehdukseen sopivaa. Soitin toiselle lääkärille ja kysyin toisen mielipiteen. Oli ehdottomasti sitä mieltä että ei sovi noin tärkeillä elimillä lähteä leikkimään, vaan kiltisti syön kuurin loppuun ja parin päivän päästä laitan jonkun koputtelemaan selkään munuaisten kohdalle ja jos tuntuu arkuutta niin viivana lääkäriin taas ja uudet labrat. Ja vähän laadukkaampaa hoitoa. Jospa sitä pääsis vaikka omalääkärille niin tulis tutkittua kunnolla. Toisaalta on jännää että miten näin selkeillä oireilla näytteissä ei ollu mitään, mutta niidenkin kanssa voi kuulemma käydä vaikka ja mitä jännää. Että ei välttämättä pidä edes paikkaansa toi nega, eli pitää syyä kuuri loppuun.

Jaaha, ja se olis sitten huomenna duunipäivä taas eli vois lähteä vaikka paapimaan. Ei pää kestä tätä saikkua ollenkaan, päivät kuluu siihen että syö, nukkuu ja kattoo telkkarista/DVD:ltä silkkaa paskaa.

Noh, kissat on ainakin tyytyväisiä. Konna (isompi kissa) rökitti tänään Rääpäleen (pikkukissa) kun Rääpäle oli menossa varastamaan lelua jonka tein sille teepussin paperikuoresta. Konna leikki sillä innoissaan ja mä kielsin Rääpälettä että se ei saa mennä ottamaan lelua. Noh, siihen väliinhän oli ihan pakko tunkea. Konna sähisi Rääpäleelle eikä höntti siitä huolimatta tajunnut pysyä kaukana, joten Konna suuttui ihan silmittömästi. Se nappas hampailla Rääpälettä kurkusta kiinni ja paiskas maihin yhdessä hujauksessa. Sitten Konna päästi irti ja Rääpäle pinkaisi valtavasti huutaen keittiöön, luulin että sille kävi jotain pahempaakin mutta eipä löytynyt minkäänlaisia reikiä eikä se aristanut kurkkua vaikka painelin. Itsetunto koki kolauksen, yleensä Rääpäle on näistä kahdesta kingi ja Konna väistää. Nyt ne on taas sovussa, Konna nukkuu mun vieressä sohvalla ja Rääpäle sohvan toisessa päässä peiton päällä. Koittaa niillekkin taas arki kun mulla jatkuu työt. Noh, toivottavasti ne tulee edes yöks viereen.

Rupesin taas lukemaan. Ihan vaan iltalukemisiksi. Työn alla on Eeva Kilven runokokoelma ja Andersenin satukirja. Ensimmäisestä luen aina kymmenisen runoa ja jälkimmäisestä yhden tai kaks satua vähän niinkun lapsuudessa äiti luki iltasadun. Näin aikuisena on kiva että on joku rutiini. Mä kaipaan vaan niitä kirjoja joissa oli lyhyitä, pieniä satuja. Joka päivälle oma, 365 satua. Löytyisköhän niitä divarista... Seuraavaksi otan työn alle Anni Swanin satukirjan, se taitaa olla enemmän aikuisille suunnattu satukirja. Ja varmaan tuolta vielä sen jälkeenkin löytyy jotain ennenkuin saan aikaiseksi painella divariin ja/tai kirjakauppaan. Voi aiheuttaa hieman hilpeyttä kun tämän näköinen eukko marssii satukirjaosastolle... Noh, aina voi vedota siihen että tulee kaverin lapselle tai kummilapselle tai jollekulle muulle.

Nyt siis iltapesulle ja iltasadulle, heissulivei!