...näkikö kukaan kumpaakaan tapahtumaa? Mä näin vaan helvetillisen pinon laskuja, ja tilillä hetkeä ennen laskujen katoamista mukavan summan rahaa. Nyt tilillä on semmonen summa jolla elelee kivasti loppukuun ja ehkä jää jopa jotain säästöönkin.

Tänään ei huvittaisi blogata, ei ole edes tapahtunut mitään mistä pitäisi blogata. Kaikki on hyvin. Ja huomenna meille muuttaa ehkä uusi paita. Laitan sen perjantaina baariin. Ja joudun kuulemma lauantaina Nokialle. En ehkä ole aiheesta hirveän innoissani, mutta pakko se kai on. Ellen keksi jotain veruketta millä siitä pääsen, kuten vaikkapa se että menen porukoille yöksi valmistelemaan iskän 50v synttäreitä.

Meidän pikkukoira oli sitten ottanut tänään vähän sähköä. Äiti oli leiponut vierasta varten kääretorttua ja tehnyt taikinaa. Ihmetteli kun vatkain pysähtyi ja koira vilahti ulahtaen karkuun. Se pikkuperkele oli jyrsinyt sähköjohdon rikki. Ulahduksesta päätellen oli ottanut vähän isomman tällin, ihme ettei tullut kiharakarvaista seropia. Tyhmä koira. Ei voi muuta sanoa. Onneksi kissat on fiksuja.

Ja aloitin tänään uuden kirjan. Pitkästä aikaa. Luin sitä koko aamupäivän. Kirjan nimi on Adolfin Linna. Menenkin sitä itseasiassa vielä lukemaan hetkeksi. Huomenna pitkä päivä töiden parissa, mutta voi olla että meille muuttaa uusi paita... Jos se vaan vielä on kaupassa. Salaa toivon että on, mä tahon sen. En oo aikoihin tahtonut mitään pinkkiä. Tätä se vanhuus kai teettää. Huomasin juuri että kirjoitin paidasta jo aikaisemmin tässä samassa tekstissä. Alitajunnassa mokoma kummittelee...

Nyt menen oikaisemaan ruotoni hävyttömyyksiä huutelevien poikien kanssa peiton alle lämpimään.