Joo-o, ihan itse avasin purkit, valutin liemet pois ja kippasin lautaselle. Enkä jaksanut edes syödä kaikkea. Tossa se nyt lämpiää pöydällä. Rekkasin itseni Qruiser.comiin siinä toivossa että sieltä löytyisi joku kiva tyttö. Ei tuolla treffipalstalla ole tapahtunut mitään paria viestiä kummempaa. Harmi sinällään, laitoin parille oikeasti mielenkiintoiselle tytölle viestiä mutta eivät ole vastanneet mitään.

Pelkään torstaita jo etukäteen. Kävin puoli vuotta sitten viimeksi papassa ja siinä todettiin solumuutoksia. Torstaina on varattu aika uuteen näytteenottoon, ja se jännittää ja pelottaa jo etukäteen. En ehkä tahdo mennä sinne ollenkaan, enkä kuulla tuloksia. Pelottaa niin helvetisti että jos se onkin taas niin että on solumuutosta ja se on pahanlaatuista. Eihän se normaalia koskaan ole että on muutoksia, siksi ne haluaakin mua nyt tarkkailla. Tiedän sen verran että jos niitä muutoksia on taas tai niitä on enemmän niin joudun tarkempiin tutkimuksiin ja mahdollisesti mietitään toisenlaista ehkäisykeinoa kuin noita pillereitä. Ne on ilmeisesti ainakin osittain syypäitä näihin muutoksiin. Ellei mun ruho yritä nyt sitten kertoa että kiitos ei jatketa enää pidemmälle, mepä kehitetään tässä tällainen jättikiva pikkupikkusyöpä. Huomaa varmaan että oikeasti stressaan tätä asiaa, mutta en voi puhua tästä juuri kenellekään. Just tämmösinä hetkinä olis kiva kun joku vaan ottais kaikkuun ja paijais ja kertois että pysyy siinä vieressä huolimatta siitä mitä löytyy. Haluaisin puhua edes äidin kanssa aiheesta, mutten kehtaa tähän aikaan enää soittaa ja herättää. Enkä toisaalta tahdo säikäyttää äitiä näillä ajatuksilla.

Huomasin taas haastavani riitaa tolle ukolle. Osittain pelosta ja osittain siksi että saisin sen ajettua pois. Ei se voi olla niin tyhmä ettei tajua mitä tässä on meneillään. Ei sen noista deitti-ilmoista tarvii tietää yhtään mitään, riittää että älyäis ihan itse mönkiä hittoon mun elämästä. Ollaan toisillemme niin vääriä kun kaks ihmistä vaan voi olla. Varsinkin jos ne ihmiset on toisilleen väärää ( = eri ) sukupuolta. Se tässä eniten mättää. Tai sitten mun hermot ei kestä ketään. Mutta ei silläkään oikeastaan ole väliä, yksin on hyvä. Okei, ei hyvä mutta ihan hyvä. Ja onhan kissat ja ponit. Mihin sitä ihmisiä tarvii ylipäätään... Hankaloittavat vaan toisten elämää... Joopa, taidan laittaa paapimaan, huomenna on sentään työpäivä ja tarvii pomokin hakea kyydillä työpaikalle rapulaa potemaan. Ei sovi väsyneenä olla ollenkaan!