Niinhän se kai on. Elämä ON vaikeaa. On asioita joista ei halua päästää irti ja tarvitaan riittävä annos nöyryytystä, kipua, turtumista, paskanpuhumista ja rakkautta että tajuaa mitä ne asiat ovat. Mä en halua päästää irti. En nyt, en kun musta on vihdoin tullu kokonainen. Tuntuu kun olis löytyny se kadoksissa ollu toinen puolikas sydämestä. Ja mä rakastan niin paljon tota miestä että tuntuu että sydän tulee rinnasta ulos.

Tee ei muuten enää ole kylmää, kävin just keittämässä lisää. Sarjassamme Kylli-tädin addiktiot. Olenkohan listannut addiktioitani vielä? Edelliseen blogiini kyllä, sehän kertoi kokonaan mun erilaisista ja eriasteisista riippuvuuksista. Noh, olen enemmän tai vähemmän riippuvainen seuraavista asioista:

  • SEKSI
  • TEE
  • SALMIAKKI
  • RUOKA (vain mallia hyvä)
  • UNI

Siinä ainakin muutama riippuvuuden kohde. Lisäksi joku ehkä sanoisi että mä käytän liikaa erilaisia kipulääkkeitä, mutta mulla on sellainen pitkäaikainen sairaus joka vaatii noiden lääkkeiden käyttöä sekä kroonisia kiputiloja joihin tarvii pahimpina päivinä syödä ihan kunnolla ja huolella niitä nappeja. Jos se tekee musta pilleristin, niin sitten mä varmaan olen pilleristi.

Olikohan tästä päivästä vielä jotain erityistä blogattavaa. Kissa tuhosi mun pörrötohvelin, poni sai uudet kengät ja mä nukuin kolmen tunnin päikkärit ennenku menin töihin. Latasin ponin mahasta uusia kuvia naamakirjaan. En voi linkittää niitä, ettei henkilöllisyys paljastu, sehän se vasta kamalaa olis jos joku tietäis kuka täällä kirjoittelee.

Huomenna olis vuorossa kavereiden ja inttiporukan kanssa pienimuotoista baareilua. Maltan tuskin odottaa.