Ei tää homma ole nyt mennyt ihan putkeen. Haikailen ihmisten perään, haluaisin viettää niiden kanssa aikaa ja hengailla jonkun kanssa... Ja miettiä näitä asioita. Pelkään perjantaita ihan mielettömästi, en halua oikeastaan edes tietää tuloksia. Olen jotenkin ihan varma, että solumuutokset on pahentuneet ja niiden joukosta löytyy syövän esiastetta. Tai no, tuosta papastahan joutuu vielä jatkotutkimuksiin jos muutoksia edelleen on. Ja ehkä mun hermot ei kestä sitä. Vähän ehkä on turhan jännää tämä elämä ollut viime aikoina. Kaipaan taas sitä tylsää elämää kun elämä oli syömistä, juomista, nukkumista ja päätöntä palloilua. Ei mitään tämmöstä terveys- ja parisuhdepaskaa. Tai sitten haluan semmosen tappavan tylsän suhteen jossa vaan katsellaan telkkaria yhdessä ja nukutaan ja käydään tallilla ja ollaan tylsiä. Joskus heittäydytään niin hurjiksi että mennään syömään jonnekin.

Kai tässä täytyy ruveta katselemaan uutta astiastoa kun menee lusikat jakoon pikkubroidin kanssa. Taidanpa samantien ruveta katsomaan millaisia astiastoja netistä sais tilattua. Lähinnä lautasia, syviä ja matalia. Nuo valkoiset rumilukset lähtee nuorison matkaan. Ja mä en ole vieläkään löytänyt asuntoa. Tosin vasta tän kuun lopulla tulee ilmoitukset niistä jotka vapautuu 1.6 jolloin mä ajattelin muuttaa hus hittoon tästä. Romua on kyllä enemmän kun yks ihminen ja kaks kissaa tarttis. Nooh, toivotaan että löytyy meille koti josta ei ihan äkkiä tartte muuttaa pois. Inhoan muuttamista. Mutta nyt niitä astiastoja katselemaan!