Voi jehna, nyt on Kylli-täti ihan jäätävän ihastunut. Kai sen jo voi myöntää ihan avoimesti. Mutta kun se nainen on vaan niiiiiiiiin ihana! Töissä leijaillaan vähintään puol metrii lattian yläpuolella ja kotona pikkusen vielä korkeemmalla.

Muuten oon ehkä vähän surullinen, tänään on taas yks niitä huonoja päiviä. Kipuja on ollut taas niin vatsassa kun selässäkin, hankalaa löytää siedettävää asentoa. Haluaisin ajatella että tää on normaalia, mutta mä tiedän ettei ole. Veikkaan että osittain mahan kivut säteilee selkään ja osittain sitten selkä on kipee kiitos mun pikkuorin joka päätti alkuviikosta loikata mun selkään ja jättää kavioilla käyntikortin...

Huomenna on pitkä päivä töissä joten lienee suotavaa että olisin lähes työkuntoinen. Täytynee siis siirtyä lepotilaan tuonne alkoviin verhojen taakse. Ehkä huomenna on parempi päivä eikä niin kolota ja koske. Toivossa on hyvä elää. :)