Tajusin tänään kun krapuloissani ja morkkiksissani möngin töihin etten enää tiedä kuka mä oikeasti olen. Haaveilin siitä, että saisin olla edes hetken niin ettei kukaan muistaisi mun olemassaoloa, saisin vaan levätä ja ihan vaikka vaan nukkua päivän. Mun elämä tuntuu niin kauhean rankalta ja vastenmieliseltä. Teenkö oikeutta elämässäni oleville ihmisille väittämällä että mun elämässä on jotain elämisen arvoista? Muutakin kuin ajatus poispääsystä. Tuntuu niin hirveältä tuomita toinen ihminen tähän samaan helvettiin missä minä elän. Olen kertonut itsestäni liikaa. Olen riisunut itseni alasti ja näyttänyt jokaisen arpeni. Ja ensimmäisen kerran elämässäni olen saanut ehdottoman hyväksynnän. Pelkään, että tämä kaikki leviää käsiin.

Ahdistuin, koska luin tänään tyttöni blogia. En tiennyt millaisia ajatuksia hänellä on meistä, tai tiesin mutta en kuitenkaan tiennyt. Haluan pitää hänet elämässäni, mutten halua tuomita häntä elämään myötä kanssani tätä helvettiä. Ristiriitainen tilanne johon en keksi mitään kaikkia osapuolia tyydyttävää ratkaisua. Tulen niin surulliseksi kun edes ajattelen elämääni. Olisi parempi olla ajattelematta. Onneksi huomenna saan sentään nukkua pitkään ja parannella selkääni.

Kuolema meinasi koittaa töissä. Purin tukkukuormaa ja nostin muistaakseni kokislavaa, selästä kuului MAHTAVA rusahdus ja putosin naamallani moppaamaan lattiaa. Itkuhan siinä pääsi ja meinasin jo lääkäriin siitä suorilla lähteä. Mulla on selän kanssa ollut ongelmia aina ja ikuisesti, mutta ponin kanssa heitetyn kuperkeikan jälkeen ollut jotenkin paljon pahempi. Töissä laitosmies katseli mun menoa tovin aikaa ja sitten kysyi että onks selkä mistä kipeä, että kyllä hän sen korjaa. Ei muuta kun lavetille makaamaan ja niin se laitosmies vaan otti ja rusautti selän kuntoon! Ja mun ihana pomo varmuuden vuoksi soitti mulle ja sanoi että voin tulla iltaan töihin ihan siltä varalta että mun selkä suorittaa tee-se-itse-amputaation ja joudun aamulla suuntaamaan lääkäriin ainakin tablettikerjuulle. Hyvää vauhtia musta on tulossa pilleristi. Nappia löytyy isoa, pientä, punaista, vihreää, valkoista, vahvaa, mietoa ja riippuvuutta aiheuttavaa.

Nyt juon teetä ja työstän Hesestä haetun krapularuuan jämiä. Muumeja taidan laittaa vielä DVD:ltä pyörimään, nyt on ihan sellainen fiilis.