Viimeisestä vuorokaudesta en välittäisi juuri edes puhua. Tapanin päivä "perheen" eli työporukan kesken sai mielenkiintoisia piirteitä ja lopulliset tilastot ovat muistaakseni viisi tikkiä, neljä edes-takaista automatkaa Hauholle, baarikierros ja lopullinen ahaa-elämys Nasun suhteen. Eiköhän Nasun kanssa koko säätö ollut tässä, ei mun hermot kestä tuota dokaamisen määrää ja sitä millainen aivoton vatipää ihmisestä tulee humalassa. En väitä että itsekään olisin kovin fiksu, mutta lasittunut katse ja jatkuva erittäin ärsyttävä hokema eivät kyllä auta asiaa.

Ärsyyntyminen ihmisiin ja riittämättömyyden tunne saivat mut taas tuhlaamaan liki 200€ vaatteisiin. Tajusin olevani addikti. Ja sitten tajusin että en ole addikti jos samaan tahtiin suostun luopumaan vanhoista vaatteistani. Aion siis jälleen kasata kaapeistani vaatteet joita en suinkaan enää laittaisi päälleni, muovipussittaa ne ja kiikuttaa UFF:n keräykseen! Mutta kun en tahdo luopua ihanista vaatteistani... Ostin tänään alesta vain hyödyllisia asioita, kuten täydellisesti istuvat maastohousut (desert camo) ja mustan biletopin (jossa on iso tiikerin kuva, yksi hiha ja toisella puolella toppiolkain) ja tietysti töihin pinkin, sporttisen hupullisen printtipaidan. Ja Ellokselta mulle on tulossa takki, nilkkurit, työhousut, tvillifarkut, maastonvihreät reisitaskuhousut ja kaksi hupparia. Voin sitten palauttaa äidiltä lainatut vaatteet.

Tänään olen ajatellut poikkeuksellisen paljon. Nukuttuani univelat pois olo oli jotenkin täysin epärealistinen ja tästä maailmasta kauhean irrallinen. Kävin ajelemassa kierroksen Tuulos-Lammi-Janakkala ja mietin asioita. En kyllä päässyt mihinkään lopputulokseen vaan pahoitin mieleni entistä enemmän. Mutta pääasia että kolmelta taholta olen kuullut olevani hyvä ihminen kiitos eilisen. Se riittää. Ainakin tälle päivälle. Huomisesta en sitten enää tiedä.