...nimittäin mulla on hallussani herra käyntikortin TYÖnumero! On sillä ihan oma henkilökohtainenkin numero, mutta yllättävää ettei mulla ole sitä. Facebookissahan se toki olisi tyrkyllä, mutta ylpeyteni ei anna periksi sitä sieltä ottaa. Ylpeydestä kun päästiin puhumaan niin olen erittäin ylpeä toiminnastani eilen töissä. Saatoin saada erään skapparin ihastumaan itseeni. Olen vain kerrassaan niin vastustamaton. Ja mikä parasta, mä en itse haluaisi edes sekaantua yhteenkään mieheen.

Kiitos erään työkaverini, jouduin julkisesti elämäni ensimmäisen kerran keskelle parisuhdedraamaa. Ilman parisuhdetta! Herra käyntikortti, sanottakoon häntä vaikka tässä yhteydessä Nasuksi, päätti pudottaa pommin ja ilmoittaa että hän tietää mun olleen kahtena yönä tuon työkaverini (= hänen kaverinsa) luona yötä ja hän haluaa tässäjustnytheti tietää mitä siellä on tapahtunut. Keräilin tovin leukaani lattiasta ja totesin tyynesti ja hieman viileästi että asiahan ei hänelle kuulu, mutta mitään ei ole tapahtunut ja olen siellä ollut kahdesti vaatteet päällä nukkumassa. Ensimmäisen kerran koska olin niin humalassa enkä uskaltanut ajaa autolla kotiin ja toisella kerralla ihan puhtaasti säälistä. Nasu ei sitten uskonut ja siitä saatiin kunnon tappelu aikaiseksi, en muista että olisin koskaan joutunut tapailuvaiheessa huutamaan niin kauan ja niin kovaa. Oli lievästi sanottuna haastavaa humalaiselle miehelle selittää että ei kulta, ei, sinä et ole korvike enkä käytä sinua kostaakseni jotakin jollekulle enkä tehdäkseni jotakuta mustasukkaiseksi. Jos pelaisin jotain tuollaista ala-arvoista ja likaista peliä, niin en varmaan olisi antanut itselleni lupaa ihastua?

Selkääni ja lonkkaani sattuu aivan mielettömästi. Veikkaan, että kostoksi siitä kun suutuin ja nolasin Nasun baarissa huutamalla suuni puhtaaksi, Nasu nosteli mua tietoisesti kovakouraisesti. Ensin siinä baaritiskillä juomien luona otti karhunhalin lonkkien kohdalta ja nosti, ja vaikka kuinka kirkaisin ja pyysin laskemaan alas, ei laskenut. Puristi vaan kovempaa. Ja sitten hitaiden aikaan nappasi karhunhaliin ja kantoi puoleen väliin baaria tanssimaan, ja tietysti puristi niin kovaa että selkä naksahti oikein huolella. Ennen tätä skitsokohtausta Nasu esitteli mut yhdelle salibandyn ketjukaverilleen tulevana vaimona. Ja tänään Nasusta ei ole kuulunut mitään muuta kun kaksi viestiä Facebookissa ja kolme tykkäystä (kuvaan, toiselta vohkittuun päivitykseen ja yölliseen päivitykseen). En aio itsekään laittaa viestiä ennenkuin Nasu laittaa ensin. Ja Nasuhan laittaa, viimeistään humalassa!

Kuinkahan daijulta muiden silmiin näyttää / korviin kuulostaa, että kutsun yli kolmekymppistä raavasta parrakasta miestä Nasuksi blogissani? Ja kuinka daijulta minä näytän niiden silmissä Nasun kanssa pyöriessäni jotka tietää mun syksyisistä lesboajatuksista enemmän... Tää on niitä hetkiä kun tunnen itseni taas teiniksi ja olen hukassa seksuaalisuuteni kanssa. Koska, jos saan avautua (ja minähän saan koska tämä on mun blogi!), musta tuntuu että vaikka läheisyys tuntuu kivalta niin siitä enemmän haluan vain naiselta. Ei tuo mieskroppa herätä sillä tavalla viboja. Luulen silti ettei ole oikein antaa toisen ihastua yhä enemmän ja enemmän sillä aikaa kun minä olen edelleen itse hukassa oman seksuaalisuuteni kanssa. Pääsisin varmaan helpoimmalla kun lakkaisin kategorioimasta itseäni ja muita ja tekisin juuri niinkuin fiilis sanoo. Olenhan sentään tunne- enkä järki-ihminen. Se varmaan kuultaa läpi aivan kaikesta mun puhumisista ja teoista ja koko olemuksesta. Mun olemuksesta kuultaa läpi paljon muutakin. Ja olen kuulemma näin ihastuneena juuri niin siirappisen ällöttävä, kun stereotyyppinen ihastunut on.

Sain duunipaikalta joululahjojakin oikein kaksin kappalein. Sain pullon italialaista punaviiniä (siis hyi, olen koko puoli vuotta toitottanut saavani punkusta päänsäryn) ja keittokirjan jossa on nopeita ja helppoja mutta silti hyvin erilaisia ruokaohjeita. Siis viiniä ja keittokirja, kyllähän sellaiset kelpaa ravintola-alan orjalle. Ai niin, sain sitten vielä lahjakortin kahdelle kylpylään. Sen voisin ehkä jopa käyttääkin itse. Kiitoksena Vantaan leffareissusta voisin viedä vaimon nauttimaan kylpylärentoutumisesta. Pointtihan on se, että en voi mennä kenenkään sellaisen kanssa kylpylään tai muuhun vastaavaan paikkaan jossa en voi käyttää silmälaseja johon en luota 100% että muistaa varoittaa kynnyksistä ja rappusista. En siis ilman laseja näe muuta kuin muotoja ja värejä, en yksityiskohtia. Vaimo pitää musta niin hyvää huolta muutenkin, muistaa kaikki ruokavammatkin ja huolehtii että mulle käy kaikki, oli kyse sitten ravintolasta tai ruuasta tai oikeastaan ihan mistä tahansa. Siksi vaimo onkin paras!

Ja tähän vaimon ylistykseen onkin varmaan syytä lopetella tällä kertaa. Hyvää joulua kaikille, mulla on vielä huominen töitä ja sitten alkaa joululoma. Sitä kestää useampi päivä, mikä on ihan luksusta. Voin sitten kesäisen työkaverini ja Nasun kanssa juoda tilin tyhjäksi ja jatkaa rellestämistä. Ei ikinä uskois että mä olen 22. Kesällä 23. Onneksi mun henkinen ikä sanoo että mä olen 15, ja ilman hymiöitä musta tuntuu että tää mun blogi antaa musta juuri sen kuvan.

POPEDA - MIKÄ MUIJA