Nyt tiedän mikä on säälittävyyden huippu. Se on se, kun yöllä nukkumaan mennessä toivottaa hyvää yötä käyntikortille ja asettaa käyntikortin viereiselle tyynylle nukkumaan! Siis jumalauta. KÄYNTIKORTTI! Voiko yksinäisyys riivata niin pahasti, että sitä yrittää hellittää jollakin paperin palalla? Lohdutan itseäni ruualla, liialla nukkumisella ja sillä että keksin kaikenlaita oheistekemistä että voin välttää niiden kipeiden asioiden miettimisen. Tiedän, pidemmän päälle kaikki kasaantuu ja sitten saan ratkoa ongelmia roppakaupalla. Ei kai tää vaan taas mene siihen, että kasaan koko maailman paineet, ongelmat ja surut niskoilleni ja sitten jossain vaiheessa flippaan ja romahdan täysin? Yläasteella kävi näin ja siitä en selvinnyt ilman ulkopuolisen keskusteluapua.

Mä vaan haluaisin, että mulla olis joku jonka kanssa olis hyvä ja ehjä olla. Kyllä, tarkoitan nyt parisuhdetta. Tai edes sellaista järjestelyä, että mulla olisi joku jota halia ja pussailla, jonka kanssa nukkua ja puuhastella kaikenlaisia juttuja ja viettää aikaa. Vähän vakavampi kun friends with benefits - tyylinen ratkaisu. Ilman sitä pussailua mulla olikin jo erittäin lupaava järjestely kasassa, mutta sitten se otti ja kuivahti omaan mahdottomuuteensa. Ehkä se vaan on niin, että toiset ihmiset on tuomittu siihen yksinäisyyteen. Tai toinen vaihtoehto on, että on tuomittu siihen että vaihtoehtoina on yksinäisyys tai suhde huonoon ja kaikinpuolin epäsopivaan tyyppiin. Näitä epäsopivia ja erilaatuisia sikoja on tullut jokunen taas tänä vuonna nähtyä. Enkä ole juuri opikseni ottanut.

Olen ihanasti tämän päivän vaan maannut sohvalla ja katsonut laatuohjelmia (lue: Muumeja) DVD:ltä ja juonut laittoman määrän teetä. Pohdiskelin tuossa että liika tee lienee vaarallista, en jaksanut kyllä asiaa tarkemmin googlettaa tai tutkia. Ei teenjuonti estänyt päikkäreiden ottamista enkä usko että vaikuttaa muutenkaan yöuniin tai niiden laatuun. Eiköhän se mahdolliset uniongelmat johdu jostain ihan muusta...

Odotan kuin innokas pikkulapsi Sokoksen pakettia, sieltä tulee joululahjat perheelle ja mulle kaksi CK:n tuoksua. Mulle itselleni tulee se One (unisex tuoksu) ja One Shock for her. Perheelle tulee siis tuoksuva joulu, koska mulla on kaikille tilattuna tai ostettuna tuoksut. Pikkuveljen kihlatulle ostin Puman Flowing tuoksun jo aikaisemmin, samalla kun kävin etsimässä itselleni punaista kauluspaitaa töihin ja ostin itselleni tuon Espritin Jeans editionin, eli sen vintage-henkisen tuoksun. Vanhemmalle veljelleni ostin Burberryn London tuoksupaketin, isälle Ralph Laurenin Big Pony Blue 2 nimisen tuoksun, äidille Versacen Versus - tuoksupakkauksen ja pikkuveljelle Calvin Kleinin miesversion tuosta CK One Shock tuoksusta. Katsotaan mitä tykkäävät, valitsin tuoksut nimittäin ihan vain kuvausten perusteella! Pienellä riskillä mennään. Ja ostin sitten myöskin vaimolle ja poikani Kettilin kummitädille lahjat, mutta ne sitten eri paikasta ja voisin sanoa että mahtavat löydöt tein. Varmasti ilahtuu vaimo!

En varmaan toviin tarvitsekaan yhtään mitään, olen tänä vuonna uusinut vaatekaappini (toki muuton yhteydessä tein inviksen ja vein sellaisia pois mitä en käytä) ja hankkinut ainakin 10 uutta tuoksua. Vanhoista en kyllä luovu, pitäähän naisella nyt sentään olla kattava arsenaali tuoksuja joka lähtöön. Ai niin, taisin pyytää joululahjaksi vielä yhtä tuoksua, nimittäin Espritin Urban Nature female tuoksua, se oli aika kiva kun nuuskuttelin. Ei sitä tiedä jos vaikka tykästyn jompaan kumpaan CK:n tuoksuun kovasti paljon niin että joudun heti kättelyssä ostamaan sitä muutaman pullon varastoon... Onneksi on olemassa nettikaupat niin vältyin ihmismassojen aiheuttamalta ahdistukselta.

Ja masennuin suunnattomasti kun heräsin, ulkona oli lunta. Inhoan lunta. Lumi on kylmää, märkää, valkoista, sitä menee kenkiin ja yleensä sitä on liikaa yhdessä paikassa! Autoakin joutuu raappaamaan näkyviin... Täytyykin muistaa lähteä töihin hyvissä ajoin että saan auton kaivettua hangesta ja jäästä ajokelpoiseksi. Nyt mulla on kriisi, katsoisinko vielä yhden DVD:n (á 4 jaksoa) Muumeja vai menisinkö nukkumaan... Tietty viime yönä nukuin niin monta tuntia että taidan ottaa vielä kupin teetä ja laittaa uuden DVD:n pyörimään. Näin hurjan jännää on mun elämäni taas. Noh, onneksi tätä ei ole näkemässä kukaan muu kun minä ja kaksi kissaa. Hulttiolapsikin on jossain niin ettei tule edes keskusteluun facebookissa. Nyt on enää jäljellä päätös siitä minkä DVD:n laitan pyörimään! Liikaa vaihtoehtoja. Noh, survaisen tuosta jonossa seuraavana olevan sisään.

Ja teki kovasti mieleni tuossa yksi päivä katsoa taas Hopeanuoli - maraton! Vaimoooooo... ;) Hyvä on, myönnetään! Olen säälittävä ihmisperse. Säälittävyyden huippu. Taidan siis sen myönnettyäni tänäänkin toivottaa hyvää yötä käyntikortille ja asetella sen viereiselle tyynylle. Tsihhih ja puspus.