Faktahan se on. En odota elämältäni mitään, olen täysin tyytyväinen tähän nykyiseen tilaan. Olkoonkin että asuntoni on superpaskainen ja teen työtä jota osittain inhoan ja olen niin yksinäinen että sieluun sattuu. MUTTA ne ovat kaikki mun ihan ihkaomia valintoja. Olis mulle varmaan ottajia jos haluaisin avata silmäni. Ehkä. Mutta haluaisinko mä ketään, joka olisi epätäydellinen? Se riski on aina otettava. Enkä mä tahdo ketään jakamaan tätä arkea mun kanssa, mulle riittäis ihan aivan täysin yksinkertaisesti se, että joku vaan antais mulle hellyyttä ja nukkuis vieressä.

Yöllä heräsin taas näkemään painajaisia. Ensin näin unta että yksi mulle hyvin tärkeä ihminen (enkä ymmärrä miksi helvetissä se ihminen on mulle tärkeä) menetti ajokorttinsa, koska ajoi humalassa ja seuraavassa unessa olinkin jo naimisissa kyseisen tyypin kanssa. Ja se ei ollut kaunista se. Ja se tässä pelottaakin niin veetusti.

Ja olen ihan älyttömän sairaan rakastunut True Bloodin Ericiin! Se on I-HA-NA! Ja minä kuulostan ihan superiljettävältä teiniltä.