Niinpä niin, Pasila-maraton jatkuu. Katson kakkoskauden viimeisiä jaksoja. Töissäkin olin tänään. Ruokaa laitoin kivasti. Tein kasviskiusausta johon laitoin ruokakerman lisäksi aurajuustoa, kasviksina käytin itämaisia wokkivihanneksia. En ole vielä tarkistanut makua koska eilistä ruokaa oli vielä jäljellä. Näyttää lupaavasti siltä että pitäisi tiskata kohta, ei ole kohta enää puhtaita lautasia. Eilen tein sellaista ihanaa makaroni-soijarouhemössöä aurajuustolla. Ja ostin kaupasta paketin soijarouhetta ja soijasuikaleita. Ja ainekset soijasuikale-kasvis-nuudeliwokkiin, kookosmaidolla ajattelin sen maustaa. Ai miten niin on rahat tiukilla? No on. Vaikka en hirveästi lihasta tykkää (nautaa ja riistaa ei lasketa) niin silti koen, että soijatuotteiden syöminen on köyhäilyä.

Sainpahan sentään neuvoteltua Vattenfallin kanssa ja selvitin asiat. Vattenfal katsoi oikeudekseen laittaa mulle kerralla puolen vuoden sähkölaskun ja se tuli kahtena kappaleena. Luki siis sähkösopparissa että lasku tulee kahden kuukauden välein ja nyt tuli kuitenkin puolen vuoden pommi kerralla. Noooh, onneksi ystävällinen täti siellä aasipalvelussa suostui lykkäämään eräpäivää ja jaksottamaan nykyisen laskun kahteen erään ja kaikenlisäksi vielä korottomana vaikka laskun eräpäivä oli ja meni! Nyt ei sitten tarvitse enää muuta kun soitella Nordeaan että ottavat vanhemmilta käyttöoikeuden pois mun tiliin, olen kyllästynyt siihen että rahalla kiristetään ja soitellaan että tiedätkö paljonko tililläsi on rahaa... Sen vielä selvitän ja sitten on taas tasapainoinen ja kiva olla.

Tai siis ei ole kiva olla. Tai on. Tai ei. Tai siis on ja ei. Ihan normaaliolo oikeastaan, lukuunottamatta sitä että mulla on pää täys räkää ja kuumetta. Ja jeeeeee, nyt mulla on Pasilan kakkoskauden viimeinen jakso! Ja huomenna mun täytynee käydä apteekissa ja Valintatalossa palauttamassa Elloksen vaatteita että saan uudet sopivammat tilalle. Huomenna ei onneksi tarvitse ajaa Lammille, helpottaa elämää hieman ja saan nukkua just niin pitkään kun huvittaa. Paitsi että ehkä lähden sen verran ajoissa töihin että kerkiän hoitaa juoksevat asiat. Eli viimeistään varttia yli 1 kun lähden niin kerkiän kivasti. Eli nyt jos menen nukkumaan niin ehdin nukkua 12h. Eli katson siis suosiolla pari ensimmäistä jaksoa kolmoskautta vielä.

Haluaisin kirjoittaa jotain hauskaa tähän loppuun, tai jotain epätoivoista parisuhdejuttua edes. Olen taas tänään tuijotellut puhelinta ja innostunut kuin teinityttö joka kerta kun tekstari on tullut eikä kertaakaan keneltäkään jolta toivoin. Mutta sain aika ihanan puhelun, yksi ihana aika äijämäinen tyttö haluaisi tulla mun luokse tässä kuussa, pitäisi pitää koti-ilta. Mutta kun. En halua sitä tyttöä tänne, enkä oikeastaan halua sekaantua siihen. En oikeastaan kestä enää mitään ihmissuhdejuttuja. En halua mennä enää rikki. Enkä oikeastaan jaksa yhtään mitään säätöä tähän nyt.

Keskityn töihin ja eläimiin, mahdollisesti huomenna soitan yhdestä kämpästä josko se olis vapaa ja sais ottaa eläimet mukaan. Se kämppä olis pienemmässä naapurikunnassa. Helpottais niin elämää jos sitä pakkais kapsäkkinsä ja muuttais pois tästä sisäsiittoisesta tuppukylästä (vielä sisäsiittoisempaan tuppukylään) landelle. Sieltä olis lyhyt matka hoitamaan hevosia ja tykkään autolla ajamisesta niin ei toi kasvava työmatka olis mikään ongelma. Paitsi etten ainakaan vielä tahdo muuttaa landelle, ainakaan nyt kun on vielä nämä parisuhdesäädöt kesken. Olis siinä kyllä toisaalta puolensa... Njaah. Harkitsen vakavasti kuitenkin muuttoa.