Jouduin sitten ottamaan eilen pienen välikuoleman illalla, päänsärky ja olo tuntui siltä että ihan kohta tulee kuolema jos en nyt just heti mene nukkumaan. Join yhteensä eilen ehkä puolitoista siideriä. Nukuin kaksi tuntia, heräsin kymmenen maissa ihan taas freesinä ja elinkelpoisena. Sitten kahden maissa ruvettiin nukkumaan porukalla, oli mukava ilta nuorempien seurassa enkä edes hävinnyt Muuttuva labyrintti - pelissä! Mielettömän hyvää pizzaakin oli tarjolla ja itse vein tuomisena nachoja kolmen dipin kera, pussin karkkia ja kaksi pulloa skumppaa. Join laittoman määrän teetä eilen, täytynee kyläilypaikkaan viedä pari pakettia kiitokseksi.
Huomenna pitää piipahtaa apteekissa, ostoslista on aika lyhyt tällä kertaa. En hae muuta kuin A-vitamiinitippoja nenään ja Cerazette-minipillereitä, jotka on sopineet mulle kehuttavan hyvin. Lueskelin käyttökokemuksia ettei ole nuorille ihmisille kauhean hyvin sopineet ja on tullut hirveitä sivu- ja haittavaikutuksia. Mulla ei ole mitään huonoja sivuvaikutuksia, positiivisia senkin edestä. Oon laihtunu, nesteet on lähteneet liikkeelle, tissit vähän kasvaneet ja vuodot + kivut on loppuneet kun seinään eikä ole edes mitään hormonien aiheuttamia mielialavuoristorataa. On ihan huippua olla ilman vuotoja!
Vuodenvaihde sujui rauhallisesti, kämppä jossa kyläilin sijaitsee kaupungin korkeimmalla paikalla - ei tarvinnut mennä edes ulos katsomaan raketteja kun ne näki niin näppärästi keittiön ikkunasta. Mullehan se oli hyvä, kipeenä ei ollu millään tavalla mukavaa olla hetkeäkään ulkona. Ihan tuskaa oli kun tänään illalla tein lähtöä kotiin, auton lukko oli jäätynyt niin ettei se auennut vaikka tungettiin sinne melkein purkillinen lukkosulaa. Lukko suli yhteistyöhön vasta siinä vaiheessa kun laitoin huulet kiinni ovenkahvaan ja puhalsin avaimenreikään useita kertoja. Ainakin suli kunnolla. On vaan äärimmäisen noloa joutua omalla tai kaupan parkkiksella tekemään ko. hommaa, mutta tuntuu olevan oikeasti ainoa keino jolla saa lukon suostumaan yhteistyöhön.
Jos olen oikein ahkera ja hyvinvoiva pikkupossu niin menen huomenna ratsastamaan. Jos olo on samanlainen kun tänään niin en aivan tasan tarkkaan mene ratsastamaan enkä liiku tästä kämpästä YHTÄÄN mihinkään. Täytynee yöksi ottaa taas yksi burana ja sellainen nenän ja poskionteloiden turvotusta hillitsevä nappi. Aika lääkepainoinen päivitys tänään, mutta sitähän se mun elämä on. Nappia naamaan, sillä selviää monesta murheesta. Ohhoh.
Ja herranen aika kuinka innostuin kun huomasin keneltä seittemän jälkeen tuli viesti! Ja kuinka minä sitten taas sinkosin kun pyydettiin. Toivon niin että kipeää tekee että puhelin soi ja se pyytäis mua sen kainaloon yöks. Ihan vaan kainaloon, en tahdo muuten sekaantua... Tai ehkä tahdonkin! En vaan oikeastaan ihan hirveästi tiedä missä hemsvetissä tässä mennään ja mitä tässä oikein nyt tapahtuu. Innolla odotan mitä tämä uusi vuosi tuo mukanaan! Vuotta 2011 on kuitenkin potkittu nyt perseelle ja se on haudattu unohduksen yöhön. Ja nyt minä hautaan itseni tuplaleveän ihanan lämpöisen peittoni syövereihin.
