Eilen tuli kevät, ihan yhdessä yössä. Sitä ennen onkin tuntunut siltä ettei kevät koita ikinä. Olen päättänyt myydä autoni, siitä on päästävä nyt just heti eroon. Vastahan mun auto on jättänyt mut työpaikalle syystä tai toisesta kaksi kertaa. Ja jatkuvasti on jotain rikki. Viimeisimpänä rakas autoni päätti käräyttää yhden sähköjohdon poikki. Se sähköjohto sattui vaikuttamaan auton käynnistykseen, ja eihän se purkki sitten käyntiin halunnut lähteä. Kone pyöri kyllä, mutta käyntiin se ei lähtenyt. Ensimmäisellä korjausyrityksellä se ei korjaantunut, koska meisselissä ei riittänyt pituus *wirn* että oltais saatu sulakeboksi pois edestä että päästään sähköjohtoon käsiksi. No, seuraavana päivänä ja pidemmällä meisselillä homma toimi taas. Ja nyt auto onneksi käynnistyy taas ja toimii, ainakin hetkellisesti. Aion sen silti laittaa seisomaan ja myyntiin. Jos ei muuta, niin vien tuon auton liikkeeseen ja annan sen vaihdossa toiseen autoon. Mutta sillä nyt ei ole kiirettä.

Töitä on riittänyt välttävästi, pakolliset laskut on saanut maksettua mutta pari vähemmän kiireellistä köllöttää vielä erääntymässä. Yllättävät menot on näköjään myös työssäkäyvällä ihmisellä ihan mahdollisia. Noh, täytyy toivoa että saan tuon kakkosduunin jota hain. Soitan sinne maanantaina luultavasti ja tiedustelen onko hakemus saapunut. Työ ei ole mistään parhaimmasta päästä, mutta rahaa siitäkin saa. En kehtaa kyllä edes kirjoittaa minne hain ja mitä tekemään. Ehkä sitten kun saan itse tietää mahdollisesta töihin pääsystä.

Kevät on näyttänyt entistä paremmalta tässä viime viikkoina. Pääsyy on ollut se, että sain kohdunkaulansyövän esiasteen kanssa taistelustani erävoiton, ja näillä näkymin lopullisen voiton. Elimistössäni ei nimittäin ole korkean riskin virusta, eli ei ole todennäköistä että mulle tulisi joskus tulevaisuudessa syöpä. ainakaan kohdunkaulalle. Helpotus oli uskomaton. Uskon nyt ihan oikeasti eläväni jatkoajalla. Tuskin tästä elämästä tulee kauhean pitkä, mutta tähtään siihen että olisi ainakin laadukas. No, sanotaanko että jos ei laadukas niin kelvollinen. Ja sitä se tällä hetkellä autoa lukuunottamatta on. Olen saanut uuden ystävän jonka seurassa viihdyn ja jota näen myös työpaikan ulkopuolella. Hän on siis työkaverini johon olen nyt vasta tutustunut kunnolla.

Lupailin jonkinlaista ruokapäiväkirjaa. Sitä ei tullut kun en jaksanutkaan muistella mitä olen päivän mittaan syönyt. Mutta, olen aivan ihastunut sellaiseen ruokaan jota olen tehnyt tässä viikon ajan yhtä iltaa lukuunottamatta päivittäin. Ruoka on eräänlainen keitto. Siihen tarvitaan paketti riisinuudelia, 2-3 paistettua kananmunaa ja mausteita. Olen myös lisännyt ruokaan herkkusieniä kokonaisena, siis säilöttyjä. Aivan sairaan hyvää ja itämaistyyppistä. Ei takuulla terveellisimmästä päästä, mutta maistuvaa ja vie nälän.

Olen myös innostunut muokkaamaan vaatteita, HYVIN vaihtelevalla menestyksellä. Muokkasin pari t-paitaa lähtöpistettä paremmiksi, mutta farkkujen kanssa ei onni ollut ihan yhtä myötäinen. Mulla oli kaapissani siis kahdet polvista puhki olevat farkut, joista toiset oli mun lempparit ja paljon aikoinaan rakastetut. Vaaleammat leikkasin polvimittaisiksi ja nämä lempparifarkkuni reilusti lyhyemmiksi. Leikkausjälki ei ollut tasainen ja farkut liian kireät että shortsit olisivat olleet onnistuneet ja näyttäneet hyvältä. No, ei muuta kun entiset lempparifarkut roskikseen ja luultavasti menen kaupasta ostamaan itselleni lyhyet farkkushortsit. No, kuin hyvitykseksi löysin kaapistani käyttämättömät farkut joiden olemassaoloa en edes muistanut. Hyvä näin.

Elämässäni on nyt menossa hyvä vaihe, olen tyytyväinen elämässäni ihan kaikkeen. Jopa tähän välillä niin tuskallisen raastavaan yksinäisyyteen. Rakastan kissojani ja niiden seuraa niin, että en oikein osaa kuvitella että täällä meidän kanssa asuisi joku.  Mutta ainakaan mitään negatiivista ei ole nyt näköpiirissä, paitsi tuo perkeleen auto. Olen nukkunutkin viime aikoina kuin pieni porsas, painajaiset ovat kaikonneet ja kaiken kaikkiaan olo on hyvä ja tasapainoinen.   Nyt aion työstää iltapalaksi yhden appelsiinin (tutkimuksen mukaan paljon sitrushedelmiä syövillä naisilla on pienempi riski sairastua syöpään) ja ottaa sen jopa tavaksi. Jos siis saan appelsiinini takaisin, pikkukissani näyttää käyttävän sitä tällä hetkellä leluna..!