Ja vieläkin tsekkaillaan niitä asenteita. En jaksa elää parisuhteessa, tätä ei todellakaan ole tarkoitettu mulle. Uskon enemmänkin vapaaseen rakkauteen, ja toisaalta pelkkään platoniseen rakkauteen. Tunteita voi olla ilman seksiä ja seksiä voi olla ilman tunteita. Mä en vaan tiedä millä ilveellä mä keplottelen itseni tästä jutusta ulos kunnialla... Pettäminen ei ole ookoo kun ei ole sovittu että se on ookoo, mutta avoimessa suhteessa olis pikkusen ehkä vapaampaa elää. Tai ehkä mua vaan alkaa ahdistaa silkka ajatus vakavammasta sitoutumisesta. Tajusin eilen unelmatalosta puhuessani että mä en todellakaan tahdo nykystä ukkoani sinne puuhailemaan ja remppaamaan. Haluan olla siellä yksin. Tai eksän kanssa. Ikävöin sitä jätkää niin että kipeetä tekee. Toivottavasti se on siellä Afgoissa kunnossa ja se tulee takasinkin ehjänä.

Pitäis kai laittaa paapimaan kun huomenna aamulla olis työhaastattelu. Tosin nyt kun tiedän siitä työnkuvasta, niin voin kertoa että ei hevonvittua kiinnosta mennä sinne töihin. Mutta toisaalta mua kustiin linssiin toisesta paikasta niin pakko se on kesäks jotain kehitellä, ei ihan osa-aikatyöllä ja työmarkkinatuella elä. Järjestelmä kusee linssiin ja koulut valmistaa lisää työttömiä. Mä menisin mielelläni töihin jos ne suinkin vastais mun koulutusta. Tai sitten tarvii ruveta tehtailemaan kersoja liukuhihnalta. Paskoja vaihtoehtoja kaikki.