Minulla OLI ihana elämä. Vajaa vuosi sitten vielä. Mutta sitten jokin muuttui. Minä muutuin, sinä muutuit. Ikävöin sinua yhä, päivittäin. Viime yönä heräsin siihen, että itkin. Itkin, koska olin niin yksinäinen. Ilman sinua olen aina seurassakin yksinäinen. Ilman sinua elämälläni ei ole merkitystä. En kestä muiden onnea, enkä halua joutua selittelemään omia tunteitani. Enkä halua, että ne puhuvat sinusta pahaa. Sinä olet täydellinen. Kaikki vika oli minussa. En syytä sinua mistään. Kaipaan sinua niin...

Minä en omana itsenäni kelvannut sinulle, enkä ihmettele sitä yhtään. Me sitouduimme toisiimme kyllä, mutta kumpikin eri tavalla. Kyllä me molemmat annoimme toisillemme toisistamme kaiken annettavissa olevan. Sinä annoit minulle enemmänkin. Niin paljon ne sinusta puhuivat pahaa. Minä halusin suojella sinua, rakastaa sinua ja jakaa loppuelämäni päivät kanssasi. Minä halusin kantaa lastasi ja pukeutua alttarilla valkoiseen. Sinä lupasit minulle häät, sinä lupasit rakastaa minua lopun elämääsi. Minun itsekkyyteni ja painostukseni takia minä menetin sinut, minä menetin kaiken. Sinä tulet mieleen kaikesta. Aivan kuin jokainen lehti tuulessa kuiskuttelisi nimeäsi. Jokainen laulu tuntuu kertovan sinusta. Näen sinut jokaisessa vastaantulevassa ihmisessä, näen kasvosi jopa öisellä tähtitaivaalla.

Sinä et ollut tukenani sairaudessani. Sinä olisit ollut jos olisit tiennyt. Olen siitä varma. Minä rakastan sinua, enkä epäile hetkeäkään että myös sinä rakastit minua. Olen vieraantunut ystävistäni enkä halua vapaaehtoisesti tavata ketään. Yksin hellin muistojani sinusta. Usein huomaan tuijottavani tyhjyyteen kyynelten valuessa poskilleni. Joskus kissa nuolee ne pois, joskus ne vain kuivuvat suolaisiksi viiruiksi kasvoilleni kirvelemään. Kipu menettämisestäsi ei ole hellittänyt yhtään, on kuin olisin tajunnut vasta eilen ettet tule takaisin.

Toivon että olet löytänyt arvoisesi rakkauden ja että hän kohtelee sinua vähintään yhtä hyvin kuin minä olisin halunnut sinua kohdella. Minä tiedän, että meidän eromme oli minun syytäni. Minä kääntäisin aikaa taaksepäin jos voisin. Minä tappaisin puolestasi, jos sillä saisin sinut takaisin. Minä tekisin MITÄ TAHANSA saadakseni sinut takaisin. Ilman rajoituksia, ihan mitä tahansa.

Minä olisin tehnyt vuoksesi mitä tahansa, jos olisit pyytänyt. Minä pyysin sinulta liikaa. Minä pyysin, että olisit rakastanut minua niinkuin minä rakastin sinua. Minä pyysin, että sinä sanoisit vain että olisit minun. En ole tarkoittanut kertaakaan kun olen puhunut sinusta rumilla nimillä. Kerron ihmisille sinusta sen mitä he haluavat kuulla. He näkevät mihin kuntoon olen tämän kaiken vuoksi ajautunut ja he syyttävät sinua siitä. Se ei ole sinun syytäsi. Mikään tästä ei ole. Tämä kaikki on minun syytäni.

Olisi helpompi olla jos oppisin olemaan rakastamatta sinua, tai pystyisin edes syyttämään sinua tästä. En pysty vihaamaan. Enkä osaa tukahduttaa tunteitani. Tuskallisinta on ajatella, millaista yhteinen elämämme voisi tällä hetkellä olla. Meillä voisi olla hääpäivä sovittuna ja esikoinen tuloillaan. Olen liian katkera edes miettimään. Olen katkera itselleni, sillä juuri minä vein itseltäni ja meiltä mahdollisuuden kaikkeen tuohon. Ja se sattuu. En pääse tästä yli. En voi lakata vihaamasta itseäni. Ja minä rakastan sinua. Rakastan niin että kipeää tekee. Ja tulen aina rakastamaan.

<3 MH <3