Heikkona hetkenä saatoin eilen laittaa eksälle viestin. Siis sille jonka kanssa harrastettiin hirveässä kiinnijäämisen pelossa laittomuuksia eräässä valtiollisessa laitoksessa. Niin, juuri sille ainoalle ihmiselle jonka kanssa edes haaveilin perustavani perheen ja meneväni naimisiin ja hankkivani lapsia. Ja otin ja vonkasin sitä takaisin. Tarkoitin kyllä joka sanaa jonka sille kirjoitin siitä että olen miettiny asioita ja haluaisin puhua ja ehkä yrittää uudelleen. Olenhan mä miettinyt mitä mä menetin ja mitä tein väärin. Se oli ihan oikeassa sillon kun jätti mut että mä en tiedä mitä mä haluan. En mä ole nytkään ihan varma. Olen niin väsynyt. Viiden tunnin yöunet = varmaan kahden promillen känni fiilis ja niin hirveä väsymys ettei auta tee tai tulitikut silmissä. Siispä menen suihkun kautta paapimaan. Huomenna voin sitten avata tilannetta lisää jos tolta tulee viestiä vielä ja saadaan puhuttua asioista edes vähän. Se siis jopa vastas siihen viestiin... ...ja sävy oli semmonen neutraali jossa saattoi olla pilkahdus toivoa ja lupausta uudesta yrityksestä. Tai sitten minä luin väärin rivien välistä. Ei olis eka kerta.