Kirjoitin viime yönä kirjekuoreen ajatuksia ja aiheita mistä voisin blogata. Suurin osa niistä käsitteli seksiä tai seurustelusuhteita ylipäätään. Tajusin etten todellakaan halua blogata ainoastakaan aiheesta, jota kirjoittelin muistiin. Voi olla että joskus innostun ja kerron vaikka edellisen elämäni omituisista entisistä seurustelukumppaneista.

Tänään oli taas vaihteeksi autonkorjauspäivä. Autostani meni jälleen puhallin rikki, ja tietysti aamulla kun oli muutenkin vitunmoinen kiire töihin. Aja siinä sitten kaupungin poikki autossa joka muistuttaa lähinnä liikkuvaa iglua. Meinasin kaiken lisäksi myöhästyä töistä, ja olisin myöhästynytkin ellen olisi herännyt rakkaan kissani möyrintään jalkojeni päällä ja toisaalta äärimmäisen ahdistavaan painajaiseen. Olin edellisenä iltana laittanut itselleni herätyksen klo 8.55 että ehdin lähteä puolelta töihin ja olla varttia vaille valmiina työpaikalla. En sitten tajunnut että olin ajoittanut aikatauluni tunnin myöhempään kuin piti, sillä työaikani alkoi 8.45... Heräsin siis sattumien summaan 8.20 ja pääsin puolelta lähtemään töihin, siis kämpästäni. Taistelin tovin auton kanssa parkkipaikalla ja sain töissäkin vielä kaiken ajallaan valmiiksi. Mikä helpotus!

Eksyin siis aiheesta, eli auton korjaamisesta. Pikaisen diagnoosin perusteella kyseessä ei ollut tällä kertaa sulakkeen kosketushäiriö johon yleensä auttaa sulakkeen heiluttelu ees taas vaan sulake oli mennyt kokonaan rikki. En osannut siis kuin antaa ensiapua ja ajaa ikkuna raollaan kotiin jossa auto sitten korjattiin. Haettiin ensin sisältä korjausopas, kaverilta taskulamppu ja aseöljyä (auton lukkoon kun se aina jäätyy) ja sitten huoltsikalta parit uudet sulakkeet, että on sitten varalle uusi. Nyt puhallin toimii taas eikä ikkunat jäädy sisältäpäin. MAHTAVAA! Sulakkeenvaihdossa ja korjaustoimenpiteissä oli avustamassa myös otsikossa mainittu piparilonkero, joka oli varsin... eh... tuota... mielenkiintoinen makuelämys. Jääkylmänä upposi kyllä hyvin, mutta  hieman lämmenneenä oli yhtä vastenmielisen makuista kuin mikä tahansa muu lonkero. Sulakkeen lisäksi saatiin korjattua myös apukuskin puolen ovenkahva, nyt apukuskin ovikin taas aukeaa sisäpuolelta kahvasta, ei tartte veivata ikkunaa auki ja avata ulkopuolelta! JEEEE!

Katsoin tuossa Putouksen nettitv:stä ja ainakin näin ensivilkaisulla täytynee sanoa että viime kauden hahmot olivat huomattavasti parempia, tai sitten musta vaan on tullut vanha etten ymmärrä tätä näiden hahmojen huumoria. Ei sillä, en ole tänään ymmärtänyt oikein mitään muutakaan. Varsinkaan meidän aasiakkaita. Siis jumankauta millaisia tampioita, jotka tuntuvat tietävän paljon enemmän meidän työstä kuin me työntekijät. Täytynee siis laittaa tiimipalaverissa viestiä ylemmälle taholle, että voisivat meidän sijasta hankkia automaatit joiden kanssa mokomat käytöstavattomat törkyturvat saa sitten tapella. Oikeasti tuntuu, että meillä käy vain avohoitopotilaita tai muuten vaan laitoksesta karanneita. Hyi ja yök. Yksi tunnusti ihan avoimesti idolikseen Timo Soinin! Ei tuommosia asioita kannata aspalle myöntää, aspa muistaa sen ja kohtelee sen mukaisesti. En todellakaan ymmärrä meidän aasiakkaita. Harkitsin jo perustavani meidän työntekijöille oman blogin jonne jokainen voisi kirjoittaa päivästään ja kauheimmista aasiakaskontakteista, mutten usko että työkaverini riemastuisivat sitä päivittämään. Mutta ei voi kuin ihmetellä, millaisia vatipäitä ja toivottomia tunareita meillä käy asiakkaina. Osa on oikeasti niin raskaita, että tekee mieli joko a) kirkua, b) alkaa itkeä, c) läimäyttää aasiakasta tai d) tiedustella aasiakkaan lääkityksen tilaa.

Mutta, ihanaa kun ulkona on lunta. Paksulti ihanaa, kevyttä, puhtaan valkoista pakkaslunta. Oikein odotan innolla että pääsen rakasta poniani ajamaan kärryillä huomenna. Toivottavasti pakkasta on huomenna niin kevyelti, etten ihan totaalisesti jäädy. Puuhapäivä tiedossa, menen vanhemmilleni eläinvahdiksi.

JA ette ikinä usko mitä ihanaa telkkarissa äsken oli! Muumeissa esiintyi pieni, karvainen ja todella suloinen seiloripukuinen tahmatassu! Jos saan joskus koskaan ikinä missään tapauksessa, niin puen lapseni seiloriasuihin. Sitä odotellessa täytynee teettää joko koiralle tai ponille seiloripuku. Somaa. Joo, taidan todella olla univelkainen ja virkistävän höyhensaarimatkan tarpeessa. MUTTA sitä ennen vielä mukillinen mansikkateetä että uni tulee kivasti kun heitän sängylle pitkäkseni ja kaivaudun ihanan tuplaleveän peittoni sisään. Täytynee vaihtaa lakanatkin, katselin juuri ja aluslakana on kiitos nenäverenvuotoni lähinnä sen näköinen että siihen on joku teurastettu. HUPS. Taidan siis vaihtaa mustat valkokirjaimiset lakanat ja muumityynyliinat, nyt kun niitä riittää joka tyynyyn. I-HA-NAA!