No, ei siihen ihan kuolemaa tarvittu, mutta näyttää siltä että ero tuli. Ukko ei mieti sanojaan sekuntiakaan eikä sitä miltä musta tuntuu. Ihan kun olis yks paskan hailee mitä tapahtuu. Kyllähän se yritti mönkiä ja ryömiä edessä ja pyydellä anteeks ja sanoa ettei tarkoittanut mitä sanoi. Millä mä voisin uskoa sitä? Se satutti mua! Se satutti vaikka lupas ettei tee niin. Noh, taisin saada verukkeeni eiliseen dilemmaan millä pääsen eroon Nokialle menosta. En todellakaan ole menossa. Menen porukoille nuolemaan haavoja. Siellä ei kukaan sentään muutu mun seurassa zombiksi - tai ainakaan kerro sitä ääneen.

Olen niin kiukkuinen ettei kirjoittamisesta tule mitään. Taidan ottaa mukin teetä ja mennä paapimaan.

Jotain positiivista tässä päivässä, se pinkki paita muutti meille tänään. Hieman edullisemmin kuin alunperin luulin. Hurraa. Ja jippikajee. Vittu.